Ero

 Olen monesti miettinyt että kirjoittaisin ja piirtäisin jälleen. Pääni on täynnä tuskan synnyttämää luovuutta. Mitä suurempi tuska sen luovemmaksi muutun, tahdon pahan olon ulos kehostani.

Tapahtui se minkä ei pitänyt koskaan tapahtua, ei meille. Ero. 12-vuotta yhdessä ja yhdessä hetkessä kaikki päättyy. Se olin vieläpä minä joka halusin erota, minä vaikka vannoin itselleni että tämän suhteen eteen annan ihan kaikkeni. Yritin kyllä, mutta se ei aina riitä, vaikka kuinka toista rakastaisi. Rakkautta sekin on että päästää irti kun sen aika on. Ei kaksi hukkuvaa voi toisiaan myrskyssä pelastaa. Meillä on yhteisiä ja erillisiä asioita, joilla vedämme toisiamme yhä uudelleen pinnan alle. Haaveita ja unelmia, jotka eivät enää kohtaa.

Rakkaus on edelleen täällä, mutta se on muuttanut muotoaan. Yritetään oppia elämään erillämme, jälleen erillisenä yksilönä. Tukea toisiamme ystävinä. R aikoo muuttaa nyt Espanjaan ja myy tavaroitaan. Minä muutan autoon. Kyllä, autoon. Meinaan muuttaa matkailuautoon koirien kanssa ainakin vuodeksi. Käydä koulun loppuun Ikaalisissa. Sitten en tiedä. Ehkä lähden kiertämään eurooppaa koirien kanssa. Mielessä on myös muutama yritys-idea, mutta tällä hetkellä en jaksa vielä ajatella niin pitkälle. Yritän kevytyrittäjänä siipiäni ja katson miten ideani lähtevät menestymään. Nyt keskityn kuitenkin vain omaan ja koirieni hyvinvointiin ja nykyisen asunnon myymiseen. 

Päivä vain ja hetki kerrallansa.