Elämäni vuoristorata

 Jälleen kuopassa. Tämä harmittaa nyt suuresti koska päivä on kaunis ja meidän oli tarkoitus osallistua Mansen Murre -tapahtumaan. Lisäksi pitäisi hoitaa firman kirjanpito, siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, hakea apteekista loppuneen lääkkeen tilalle uusi, pyörähtää Ylöjärvellä hakemassa puuttuva osa koiran lentoboksiin, jonka sain alustavasti myytyä... Mutta olen yksinkertaisesti niin loppu taas etten jaksa oikein mitään. Tämä aiheuttaa inhoa itseäni kohtaan, vaikka yritän olla armollinen.

Eilen jaksoin vielä aamusta ajella koiraseuramme hallille treenaamaan ja tehdä ihanan metsälenkin, mutta siihen ne loput mehut sitten menivätkin. Kotona nukahdin sohvalle ja nukuin noin kolme tuntia rasituksen aiheuttamaa väsymystä. Herättyäni jaksoin siivota keittiön, mutten laittaa itselleni mitään ruokaa. Makasin taas pari tuntia sohvalla ahdistuksen velloessa sisälläni. Lopulta jaksoin tilata sentään pizzaa.

Pää lyö tyhjää ja ihan oikeasti halusin kovasti lähteä tuonne Mansen Murre -tapahtumaan. Voisin vielä selvitäkin siitä ja muista nakeista, mutta tiedän että se tarkoittaisi sitten noin viikon sairaslomaa töistä. Väsyttää hyvin paljon. Mietin jopa että rikkoisin tahallani nilkkani, sitten kipu olisi ainakin näkyvä ja hoidettavissa. Ei tarvitsisi kuin vähän rusauttaa. En kuitenkaan tee sitä vaan armahdan nyt itseni. Lupasin myös etten ota enää yliannostusta, sekä itselleni että muille.

Elämässä kaikki on todella hyvin. Suorastaan loistavasti. Mistä tämä siis tulee? Vasta olin täynnä energiaa. Niin täynnä että ilmoittauduin kouluun ja pääsin! Ikaalisiin opiskelemaan käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa. Minusta tulee tekstiili- ja vaatetusalan artesaani. Tämä oli ollut jo pitkään mietinnässä, eli ei ihan hetken mielijohde. Aluksi ajattelin vielä kuitenkin miettiä ja odottaa ensi vuoteen, mutta sitten energia otti taas vallan ja päätin että nyt teen sen! Niinhän minä tein sen ja pääsin sisään. En kadu tippaakaan, en edes nyt kun olen taas kuopassa. Haluaisin vaan saada energiani takaisin. Edes Voxra lääkkeeni ei auta, vaikka onkin amfetamiini johdannainen tuoden normaalisti virtaa.

Siitä on muuten nyt lähes puoli vuotta kun otin yliannostuksen. Sain silloin lähetteen polille, jossa aloitetaan nyt tutkimukset ja kuntoutus. Torstaina oli ensimmäinen tapaaminen tuolla polilla. Jonot ovat siis todella pitkiä. Tähän asti kävin kerran kuukaudessa Pitkäniemessä, jossa tarkkailtiin tilannettani. Heti torstaina otettiin verikokeet ja tapaamiset ovat tästä lähin noin kolmen viikon välein.

Nyt yritän kerätä vain voimia jaksaakseni käydä edes suihkussa. Ruokaa en jaksa vielä edes miettiä.