Häpeä

 Törmäsin vastikään aiheeseen häpeä. Olin sivuuttaa koko asian koska en koe olevani sellainen ihminen joka tuntee häpeää oikeastaan mistään. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin ja ymmärsin sekoittavani häpeän itsensä nolaamiseen. Siinä olenkin hyvä. Olen mm kaatanut ison pirtelön Disneylandin kahvilan myyntitiskeille ruuhka-aikaan, samoin tein joskus Fazerin kahvilassa maitotonkalle brunssiaikaan. Olen istunut ajatuksissani väärään pöytään ja hortoillut miesten vessaan. Tahdittomuus on tuttua ties kuinka monessa tilanteessa.

Häpeä on kuitenkin eri asia kuin nolous. Nolous on häpeän lievempi muoto. Ymmärsin silloin että kyllä, minä häpeän ja paljon. Häpeän heikkouttani houkutusten edessä. Häpeän olemattoman huonoa nimi- ja kasvomuistiani. Häpeän sitä etten jaksa tehdä nyt täyttä työviikkoa. Häpeän sitä kuinka olen tehnyt viime hetken ohareita, koska luulen jaksavani enemmän mitä oikeasti jaksan. Häpeän kaikkia niitä katteettomia lupauksia mitä olen antanut. Häpeän kotimme sotkuisuutta. Häpeän huonoa kykyäni käsitellä rahaa. Häpeän sitä etten pystynytkään olemaan vegaani vaan sorruin takaisin kalaan ja juustoihin. Häpeän sitä miten pahasti toisinaan mielessäni tuomitsen toiset koska olen itsekin kaukana pyhimyksestä.

Toisaalta jos olisin täydellinen tuntematta häpeää mistään olisinko silloin enää ihminen vai pelkkä kone? Meistä tekee inhimillisiä olentoja juuri se ettemme ole täydellisiä.