Vappu tuli vappu meni

-

 Yleensä olen jaksanut puuhailla edes jotain vappuna ja muina juhlapäivinä, mutta en tällä kertaa. Sulkeuduin koirieni ja rakkaan PS4-konsolin kanssa kotiin. Tilasin Intialaista ja join pullollisen mietoa viiniä ja yhden erikoisoluen.

Mies on meistä yleensä se epäsosiaalisempi, mutta tällä kertaa se olinkin minä joka katselin miehen laittamia kuvia tuoreista munkeista joita kavereiden kanssa tekivät.  Itselläni olo oli jotenkin ontto ja on edelleen. Päätin että nyt loppuu juominen, ainakin yksin kotona!

Olen käyttänyt autoa lähes pari viikkoa tekosyynä sille että saa rentoutua ja vetää navan täyteen herkkuja sitten kun olen ensin uskaltanut heittää päivän pakolliset kierrokset autolla. Sitten iskee morkkis ja paha olo.

Tänään jatketaan Käpy koirani kanssa agilitya. Mietin myös kiipeilyä, mutta samojen otteiden lähmiminen muiden kanssa nyt korona-aikana ei ole houkutellut. Luulen että yksi iso syy tälle masennuskaudelle piilee juuri siinä ettei ole päässyt harrastamaan koko talvena muuta kuin lenkkeilyä.

Kunhan korona päättyy haluan:

- Nähdä kavereita! Fiilistellä yhdessä elämää

- Käydä laivalla vetämässä överit buffetissa ja shoppailla ruotsin vanhassa kaupungissa

- Lillua Flamingon kylpylässä

- Käydä ravintoloissa, etenkin Mayassa

- Vierailla lapissa (onnistuu kyllä nytkin sinänsä)

- Matkustaa Islantiin ja ajaa koko saari ympäri nyt kun on ajokortti

- Treenata ja kisata koirien kanssa

- Kiipeillä meidän ihanalla porukalla. Kesä onneksi mahdollistaa tämänkin nyt ulkona

- Nauttia puistokonserteista

- HALATA. Oikein kunnolla ilman pelkoa koronasta

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihana kamala ahdistuneisuushäiriö

-
 Puuh. Olen ollut taas viime päivinä väsyneempi ja ahdistuneempi. On paljon asioita joista haluaisin kirjoittaa ja kertoa, mutta joille en ole löytänyt oikeita sanoja. Luulen että tämä kumpuaa nyt siitä että onnistuin saamaan ajokortin viime viikolla. Autossa oleminen etenkin pimeällä on ollut ahdistavaa suurimman osan aikuisiästäni. Koen peltisessä purkissa 100km/h kiitämisen jotenkin järjettömänä, aivot huutavat että muussia tulee jos törmää johonkin. Noh, sain kuitenkin jonkun ihmeellisen päähänpiston mennä autokouluun viime syksynä näin 35-vuotiaana. Välillä on ollut sen verta vauhtia että tulee tehtyä nopeitakin päätöksiä. Toisaalta en ole katunut autokoulua, se on ollut vain melko kuormittavaa. Oikeasti olen hyvin ylpeä itsestäni että uskalsin, opin ja suoritin. Autoilu avaa niin paljon uusia mahdollisuuksia nyt. Tänään käytiin katselemassa autoja ja koejoin yhden. Se jännitti ja pelotti alkuun, mutta loppu sujui jo kivasti. Siihen meni kylläkin kaikki mehut taas. Äsken huoma...
Lue lisää

Eteenpäin

-
Kuva
Ulkona paistaa keväinen aurinko ja koirani Pepe makoilee vieressäni. Minä oikeasti odotan kesää, sitä että pääsen kaivamaan sup-lautani varastosta. Torstaina on autokoulun ajokoe, jos se nyt menisi läpi eteeni aukeaisi niin monta uutta ihanaa asiaa. Pääsen ajamaan vaikka Lappiin! Tai jos nyt alkuun vaikka Seitsemiselle nauttimaan luonnon rauhasta. Mietin myös opiskeluja. Tykkään yllättävän paljon nykyisestä työstäni, mutta mietin myös paluuta taiteen ja luonnon pariin. Voisin esitellä ihanaa luontoamme ja vesistöjämme, joogaa ja suppailua, mustikoiden poimintaa ja leipoa niistä ihanaa piirakkaa. Haluan valloittaa kallioita, tuntea sen onnistumisen riemun. Tuntea kehossani adrenaliinin virtauksen. Haluan nähdä ystäviäni, halata heitä kovaa heti kun vain voin. Nyt haluan kuitenkin vain olla ja nukkua. Yrittää parantua ja saada uutta voimaa. Nyt minun täytyy keskittyä elämäni tärkeimpään ihmiseen, minuun itseeni.
Lue lisää

Painajainen

-
Kuva
 Näin viime yönä kamalaa painajaista. Läheiseni oli kuollut ja yllättäen kaikki ympäriltäni oli poissa. Olin yksin. Tunsin kuinka pelko ja suru vyöryivät ylitseni. Unessa kuljin jälleen kerran terveysaseman tiskille, mutta en saanut sanottua sanaakaan. Aloin vain itkeä holtittomasti ja vajosin lattialle. Aloin hyperventiloimaan, ilmeisesti oikeasti, koska yllättäen tunsin kuinka kädet kietoutuivat ympärilleni. Riku. Mieheni oli ilmeisesti havahtunut siihen että olin keskellä painajaista ja kaappasi minut syleilyynsä. Rauhoituin turvalliseen syliin. <3 Tuo itkukohtaus terveysaseman aulassa oli takauma. Se on tapahtunut oikeasti. Ennen sitä sain soperrettua tiskillä etten jaksa... Palasin eilen töihin. Sujahdin ongelmitta takaisin sorvin ääreen. Kokeillaan nyt kolmea päivää alkuun. Olin suunnitellut tälle aamua koirien kanssa treenejä ennen töitä, mutta olo oli sen verran ahdistunut etten uskaltanut hypätä auton rattiin. Sen sijaan suunnattiin metsään imemään energiaa. Mun pojat ...
Lue lisää