Päihteiden turruttama mieli

Tämä on minulle hyvin vaikea aihe ja tähän todennäköisesti vielä palataan.

Kuningas alkoholi tuli tutuksi jo hyvin nuorena. Sukumökillä enot vetivät salaa lämmintä väkijuomaa auton takakontista ja olut oli melko tavallinen janojuoma. Pienenä lapsena tätä asiaa ei niin ymmärtänyt, ymmärsi vain sen että aikuisista tulee hassuja silloin kun ottavat alkoholia. Myöhemmällä iällä alkoholi alkoi aluksi ahdistaa, sitten kiinnostaa. Tästähän tulee kiva olo! Olen sosiaalisempi ja rohkeampi silloin kun juon.

Päihteet saavat aikaan hetkittäisen hyvän olon tunteen. Pää nollautuu ja ikävät ajatukset unohtuvat. Mieli kapaloidaan pinnallisella hyvän olon huumalla, joka kavalasti katoaa päihteiden loppuessa. Jotta tuon pahan olon ja sisällä kalvavan tyhjyyden saisi pois tarvitsee päihteitä, jotka ruokkivat pahaa oloa entisestään ja kierre on valmis.

Olen ollut tuossa kierteessä. En ole ylpeä itsestäni. Nykyään kuitenkin tiedostan asian. En näe että päihteet itsessään ovat se ongelma vaan se miten paljon ja missä mielentilassa niitä käytetään. Oma paha olo tulisi kuitenkin kohdata rehdisti selvin päin.