Kohti ääretöntä ja sen yli!

-
Buzz Lightyearin (Toy Story) lausumat legendaariset sanat ovat kaikuneet mielessäni sen jälkeen kun starttasin ensimmäistä kertaa autoni. Kyllä, lisää asiaa autosta. Tuntuu kuin perheeseen olisi saapunut vauva. Naapurit ovat tulleet ihastelemaan ja kyselemään autostamme, onnitteluja satelee. Miehen kanssa ollaan edelleen melko hakoteillä miten tuota kopperoa kuuluu kaiken kaikkiaan hoitaa.

Olen keskiviikosta lähtien ajanut joka päivä. Isoin kynnys oli hypätä ratin taakse uudelleen sen jälkeen kun auto saatiin ehjänä pihaan. Vatsassa väänsi ja teki mieli oksentaa. Lasken tässä kohtaa edukseni kuitenkin sen että meidän parkkipaikka on rinteessä. Päätin siis ihan alkuun harjoitella pitämään auton parkissa paikoillaan pelkällä kytkimellä. Helpommin sanottu kuin tehty. Auto valui, nyki, sammu, valui, nyki ja sammui taas ja minun teki mieli itkeä. Sitten se löytyi! Oikea kytkintuntuma. Voi sitä riemua!

Muuten on mennyt melko vaihtelevasti. Kevät otti takapakkia, joten pihatyöt ovat jääneet puolitiehen. Ulkona vallitseva keli vaikuttaa mielialaani jotenkin voimakkaasti. Synkeinä päivinä mielikin on synkeä ja silloin kun aurinko paistaa olen täynnä energiaa. Nyt on esimerkiksi olo että voisin vain maata sohvalla koko päivän tekemättä yhtään mitään. Ehkä teen niin. Sitten kun aurinko taas pilkistää starttaan autoni ja suuntaan uusiin seikkailuihin kohti ääretöntä ja sen yli!

Mieheni piirros meidän poppoosta <3


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihana kamala ahdistuneisuushäiriö

-
 Puuh. Olen ollut taas viime päivinä väsyneempi ja ahdistuneempi. On paljon asioita joista haluaisin kirjoittaa ja kertoa, mutta joille en ole löytänyt oikeita sanoja. Luulen että tämä kumpuaa nyt siitä että onnistuin saamaan ajokortin viime viikolla. Autossa oleminen etenkin pimeällä on ollut ahdistavaa suurimman osan aikuisiästäni. Koen peltisessä purkissa 100km/h kiitämisen jotenkin järjettömänä, aivot huutavat että muussia tulee jos törmää johonkin. Noh, sain kuitenkin jonkun ihmeellisen päähänpiston mennä autokouluun viime syksynä näin 35-vuotiaana. Välillä on ollut sen verta vauhtia että tulee tehtyä nopeitakin päätöksiä. Toisaalta en ole katunut autokoulua, se on ollut vain melko kuormittavaa. Oikeasti olen hyvin ylpeä itsestäni että uskalsin, opin ja suoritin. Autoilu avaa niin paljon uusia mahdollisuuksia nyt. Tänään käytiin katselemassa autoja ja koejoin yhden. Se jännitti ja pelotti alkuun, mutta loppu sujui jo kivasti. Siihen meni kylläkin kaikki mehut taas. Äsken huoma...
Lue lisää

Eteenpäin

-
Kuva
Ulkona paistaa keväinen aurinko ja koirani Pepe makoilee vieressäni. Minä oikeasti odotan kesää, sitä että pääsen kaivamaan sup-lautani varastosta. Torstaina on autokoulun ajokoe, jos se nyt menisi läpi eteeni aukeaisi niin monta uutta ihanaa asiaa. Pääsen ajamaan vaikka Lappiin! Tai jos nyt alkuun vaikka Seitsemiselle nauttimaan luonnon rauhasta. Mietin myös opiskeluja. Tykkään yllättävän paljon nykyisestä työstäni, mutta mietin myös paluuta taiteen ja luonnon pariin. Voisin esitellä ihanaa luontoamme ja vesistöjämme, joogaa ja suppailua, mustikoiden poimintaa ja leipoa niistä ihanaa piirakkaa. Haluan valloittaa kallioita, tuntea sen onnistumisen riemun. Tuntea kehossani adrenaliinin virtauksen. Haluan nähdä ystäviäni, halata heitä kovaa heti kun vain voin. Nyt haluan kuitenkin vain olla ja nukkua. Yrittää parantua ja saada uutta voimaa. Nyt minun täytyy keskittyä elämäni tärkeimpään ihmiseen, minuun itseeni.
Lue lisää

Painajainen

-
Kuva
 Näin viime yönä kamalaa painajaista. Läheiseni oli kuollut ja yllättäen kaikki ympäriltäni oli poissa. Olin yksin. Tunsin kuinka pelko ja suru vyöryivät ylitseni. Unessa kuljin jälleen kerran terveysaseman tiskille, mutta en saanut sanottua sanaakaan. Aloin vain itkeä holtittomasti ja vajosin lattialle. Aloin hyperventiloimaan, ilmeisesti oikeasti, koska yllättäen tunsin kuinka kädet kietoutuivat ympärilleni. Riku. Mieheni oli ilmeisesti havahtunut siihen että olin keskellä painajaista ja kaappasi minut syleilyynsä. Rauhoituin turvalliseen syliin. <3 Tuo itkukohtaus terveysaseman aulassa oli takauma. Se on tapahtunut oikeasti. Ennen sitä sain soperrettua tiskillä etten jaksa... Palasin eilen töihin. Sujahdin ongelmitta takaisin sorvin ääreen. Kokeillaan nyt kolmea päivää alkuun. Olin suunnitellut tälle aamua koirien kanssa treenejä ennen töitä, mutta olo oli sen verran ahdistunut etten uskaltanut hypätä auton rattiin. Sen sijaan suunnattiin metsään imemään energiaa. Mun pojat ...
Lue lisää