En ilosta itke en surusta itke

-
Itkeminen on ollut meidän perheessä aina se tabu. Vauvat itkee. Suru täytyy niellä kokonaisena kyynelten kanssa salaa muilta. Muistan lapsuudestani sen kuinka isä huusi ja lukitsi minut huoneeseeni, jos kehtasin itkeä. Tunteita ei saanut näyttää. En olisi saanut itkeä edes silloin kun hautasin oman koirani, isä suuttui siitäkin.

Nyt 35 vuotiaana minä itken silloin kun itkettää. Edelleen se on kyllä vaikeaa. Tuntuu että nolaan itseni kun näytän heikkouteni. Toisaalta jos se että silmistäni valuu vettä tekee minusta heikon ja nolon niin entä sitten? Minulle itselleni tulee siitä parempi olo.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihana kamala ahdistuneisuushäiriö

-
 Puuh. Olen ollut taas viime päivinä väsyneempi ja ahdistuneempi. On paljon asioita joista haluaisin kirjoittaa ja kertoa, mutta joille en ole löytänyt oikeita sanoja. Luulen että tämä kumpuaa nyt siitä että onnistuin saamaan ajokortin viime viikolla. Autossa oleminen etenkin pimeällä on ollut ahdistavaa suurimman osan aikuisiästäni. Koen peltisessä purkissa 100km/h kiitämisen jotenkin järjettömänä, aivot huutavat että muussia tulee jos törmää johonkin. Noh, sain kuitenkin jonkun ihmeellisen päähänpiston mennä autokouluun viime syksynä näin 35-vuotiaana. Välillä on ollut sen verta vauhtia että tulee tehtyä nopeitakin päätöksiä. Toisaalta en ole katunut autokoulua, se on ollut vain melko kuormittavaa. Oikeasti olen hyvin ylpeä itsestäni että uskalsin, opin ja suoritin. Autoilu avaa niin paljon uusia mahdollisuuksia nyt. Tänään käytiin katselemassa autoja ja koejoin yhden. Se jännitti ja pelotti alkuun, mutta loppu sujui jo kivasti. Siihen meni kylläkin kaikki mehut taas. Äsken huoma...
Lue lisää

Eteenpäin

-
Kuva
Ulkona paistaa keväinen aurinko ja koirani Pepe makoilee vieressäni. Minä oikeasti odotan kesää, sitä että pääsen kaivamaan sup-lautani varastosta. Torstaina on autokoulun ajokoe, jos se nyt menisi läpi eteeni aukeaisi niin monta uutta ihanaa asiaa. Pääsen ajamaan vaikka Lappiin! Tai jos nyt alkuun vaikka Seitsemiselle nauttimaan luonnon rauhasta. Mietin myös opiskeluja. Tykkään yllättävän paljon nykyisestä työstäni, mutta mietin myös paluuta taiteen ja luonnon pariin. Voisin esitellä ihanaa luontoamme ja vesistöjämme, joogaa ja suppailua, mustikoiden poimintaa ja leipoa niistä ihanaa piirakkaa. Haluan valloittaa kallioita, tuntea sen onnistumisen riemun. Tuntea kehossani adrenaliinin virtauksen. Haluan nähdä ystäviäni, halata heitä kovaa heti kun vain voin. Nyt haluan kuitenkin vain olla ja nukkua. Yrittää parantua ja saada uutta voimaa. Nyt minun täytyy keskittyä elämäni tärkeimpään ihmiseen, minuun itseeni.
Lue lisää

Painajainen

-
Kuva
 Näin viime yönä kamalaa painajaista. Läheiseni oli kuollut ja yllättäen kaikki ympäriltäni oli poissa. Olin yksin. Tunsin kuinka pelko ja suru vyöryivät ylitseni. Unessa kuljin jälleen kerran terveysaseman tiskille, mutta en saanut sanottua sanaakaan. Aloin vain itkeä holtittomasti ja vajosin lattialle. Aloin hyperventiloimaan, ilmeisesti oikeasti, koska yllättäen tunsin kuinka kädet kietoutuivat ympärilleni. Riku. Mieheni oli ilmeisesti havahtunut siihen että olin keskellä painajaista ja kaappasi minut syleilyynsä. Rauhoituin turvalliseen syliin. <3 Tuo itkukohtaus terveysaseman aulassa oli takauma. Se on tapahtunut oikeasti. Ennen sitä sain soperrettua tiskillä etten jaksa... Palasin eilen töihin. Sujahdin ongelmitta takaisin sorvin ääreen. Kokeillaan nyt kolmea päivää alkuun. Olin suunnitellut tälle aamua koirien kanssa treenejä ennen töitä, mutta olo oli sen verran ahdistunut etten uskaltanut hypätä auton rattiin. Sen sijaan suunnattiin metsään imemään energiaa. Mun pojat ...
Lue lisää