Ajopelko

 Niin tämäkin vielä. Tiedän että ajopelko etenkin naisilla on yllättävän yleistä. Olen elämäni aikana tehnyt ties mitä hullumpaa, kuten kiivennyt Indonesiassa aktiivisen tulivuoren huipulle ihailemaan auringon nousua (kananmunat kypsyvät muuten mukavasti tulivuoren vulkaanisissa höyrykoloissa), sukeltanut meren syvyyksiin, uinut mannerlaattojen välissä, hypännyt benjihypyn Thaimaassa viidakkomaisemien avautuessa upeina alapuolellani ja mitä vielä. Kuitenkin auton ratin taakse istuminen... Voisinko mennä ennemmin uimaan haialtaaseen?

Mikä autoilussa pelottaa? Voisin sanoa että ihmiset. Anteeksi rakkaat lukijat mutta meidän lajin edustajista moni on sellaista tyyppiä jota en voi sietää. Kuten rattiraivot ja minäminäminä tyypit. En yleensä hirveästi kiroile, mutta eilen taisi päästä parit ärräpäät ratin takana. Ostettiin nimittäin auto. Ikioma ensimmäinen peltiloukku, kahden aikuisen ihka ensimmäinen auto.

Olo oli kuin tuoreilla vanhemmilla. Ihmeteltiin erilaisia toimintoja ja mietittiin miten syötetään meidän auto. Tankkausta ei opetettu autokoulussa eli sekin oli nyt opeteltava. Alkuun piti kuitenkin selvitä Tampereen toiselta laidalta tutuille kotikulmille. Jännitti, mutta eipä mitään, lähes kaikkia varmasti jännittää hieman tässä vaiheessa.

Ajoin heti alkuun hieman vikaan. Ei hätää, sitä sattuu varmasti kaikille. Rauhassa vaan uutta reittiä pitkin kohti määränpäätä. Tuli liittymä mistä kääntyä rampille ja suunnata moottoritielle. Piti kuitenkin ensin väistää vastaantulijat. Rauhassa vaan, ennemmin pelaa varman päälle kuin arvioi lähestyvän auton nopeuden ja ehtimisen väärin. Auto sammui. Ei mitään hätää, rauhassa nyt vaan auto käyntiin ja.. *tööt tööt* *tööt tööt töööööt* pekettiauto ilmestyi taakse, lähes puskuriin kiinni. Panikoin ja tyrin lähdön, auto sammui uudelleen. Ahdistus kasvaa, mitä teen väärin *tööööt töööööt tööööt* paine kasvaa, on pakko päästä liikkeelle millä hinnalla hyvänsä nyt heti! Nostan kytkintä hitaasti ja auto valuu muutaman sentin taaksepäin *tööööt tööt tööööööt* panikoin ja pelkään että takana oleva tulee vetämään suunnilleen turpaan, vaikuttaa vihaiselta. Nostan liian nopeasti kytkintä, auto sammuu taas.

Onnistuin kai neljännellä yrityksellä tuossa risteys mäkilähdössä. Selvittiin ilman onnettomuuksia kotiin. Saatiin myös tankattua. Kuitenkin jos oikein laskin neljä eri autoa tööttäsi kaiken kaikkiaan. Kolmesti auto sammui risteyksissä ja yhden kerran kun odotin vuoroani liikenneympyrään mennäkseni. Joka kerta takaa kuului tööttäilyä, kuin tekisin niin tahallani.

Uuden auton kytkintuntuma onkin erilainen kuin autokoulun autossa. Huomasin tämän illalla kun olin selättänyt stressistä aiheutuneen päänsäryn. Harjoittelin ihan rauhassa omassa pihassa, joka on loivaa mäkeä. Annoin auton valua rinnettä alas ja hain oikeaa tuntumaa. Hetki meni, mutta sitten se oikea kohta löytyi ja auto pysyi kauniisti rinteessä paikallaan pelkällä kytkintuntumalla. Tuntui hyvältä. Minä osaan kun vaan rauhassa teen.

Ajatus liikenteen sekaan lähtemisestä uudelleen ahdistaa. Kuitenkin ajamaan oppii vain ajamalla. Eräs toinen ajopelkoinen oli hyvin kiteyttänyt että tie on myös meidän, meilläkin on sama oikeus olla ja ajaa. Kukaan ei kuole siihen jos auto sammuu risteyksessä. Siihen voi kuitenkin joku kuolla, jos se takana oleva vihaisena roikkuu puskurissa ja tööttäilee. Pahimmillaan tämä auton uudelleen käyntiin saanut saattaa panikoida, painaa liikaa kaasua päästäkseen ahdistavasta tilanteesta pois ja sitten voikin rysähtää.

Itse toivoisinkin autoihin takatööttiä. Voisi huudattaa sitä silloin kun joku kaahaa moottoritiellä oman auton perässä kiinni, vaikka ajat nopeusrajoitusten mukaan. Se vasta vaarallista onkin. Järkeä ja ymmärrystä liikenteeseen kiitos, jos on kamala kiire lähde ensi kerran ajoissa liikkeelle.